Asenne on itsestä kiinni
Onpas edellisestä postauksesta aikaa. Lisenssigate on jo unohtunut, puiden lehdet kellertävät ja putoilevat kuraiseen maahan, jokapäiväisen vesisateen ruoskimana. Olisipa jo talvi!
Hallitreeni-kausi avattiin toissaviikolla. Mukana sika ja Antsku. Porsas valmistautui bh-koetta varten ja otettiin vain henkilöryhmää ja vahvistin seuruun paikkaa. Treenit meni kivasti, vaikka henkilöryhmä ei ollut ehkä niin hyvä, kun olisi voinut toivoa. Mehän ei siis oltu ikinä treenattu henkilöryhmää ja bh-kokeeseen oli viikko aikaa. Pitihän sitä jännitystä jostain hakea.
Antsku thö rötweilerin otin mukaan, kun tuntui tarpeelliselta saada hermot riekaleiksi. Ei vainskaa! En oo ikinä treenannut Antskun kanssa muutakuin hauista ja hermoja, joten olin yllättynyt että Antsku oli motivoitunut työskentelemään myös mun kanssa, vaikka ei minun koira olekkaan. Antsku on vasta vuotias, joten otin aika kevyesti seuraamista, ja sitten liikkeestä maahanmenoja, leikin varjolla, tietenkin.
Tässä hiljaiselon aikana hoidin myös ensimmäisen pestini koetoimitsijana. Alkukeväästä kävin koetoimitsija 1 ja 2 kurssit pk puolen kokeisiin. Pk-puoli on ollut minulle vähän vieraampaa, joten jännitystä tuo hakukokeen järjestäminen aiheutti aikalailla. Älytön määrä muistettavia asioita ja jatkuvasti laulava puhelin meinasi paikoin ahdistaa. Puhumattakaan siitä määrästä, jolla itse ahdistelin muita lukemattomalla määrällä kysymyksiä. Positiivista oli kuitenkin että koe saatiin täyteen, ja olin muistanut hoitaa kaiken tarvittavan paikalle.
Kokeen jälkeen lähipiirissäni oli paljon puhetta toimitsijoiden käyttäytymisestä koepaikalla. Yhdistykset tekevät kokeita järjestäessään palveluksen harrastajille. Harrastajat pääsevät mittaamaan osaamistaan ja samalla tuovat yhdistyksille rahaa osallistumalla kokeisiin. Koepaikan valintaan vaikuttaa oleellisesti sijainti, mutta myös aikaisemmat kokemukset yhdistyksestä painavat varmasti. Kun koepaikalla on iloinen ja kannustava ilmapiiri, on mukava tulla myös seuraavan kerran.
Itse huomasin, että vaikka en koetoimitsijana osannut tällä kertaa heti vastata jokaiseen kysymykseen, tai asioiden hoito oli muutenkin hieman kangertelevaa, sain paljon anteeksi positiivisella asenteella muita kohtaan. Toki meidän yhdistyksen talkooporukalla on automaatio, että ollaan auttavaisia ja mukavia toisillemme.
Tuomarin käytös on suurennuslasin alla, sillä hän on kilpailijoille varmasti se pelottavin hahmo koepaikalla. Tuomari voi käytöksellään vaikuttaa yllättävän paljonkin ohjaajan suoritukseen. Rento ja mukava tuomari rentouttaa ohjaajia, kun taas kireä, ilkeä tai kiireisen oloinen tuomari voi aiheuttaa ohjaajassa pahimmillaan jopa ahdistusta. Kummanlaisen tuomarin kokeessa tulee enemmän onnistumisia? Mukava ja rento olemus ei silti takaa että tuomari olisi yhtään lepsumpi. Mutta koska kilpailijan koepaikan valintaan vaikuttaa monesti myös tuomari, uskoisin että pelottavien tuomareiden kokeet jäävät nopeasti vajaaksi.
Mutta kaikkien toimitsijoiden asenne vaikuttaa kokonaiskuvaan, joten oli hommana kanttiinintäti, maalimies, liikenteenohjaaja tai mikä tahansa, niin hymy pyllyyn ja tehdään kilpailijoille ikimuistoinen koepäivä, iloisien talkoolaisten ympäröimänä. Koska sellaiseen kokeeseen itsekin haluaisin mennä.
Käytiinpä possun kanssa myös Bh-kokeessa. Porsas teki varmaan elämänsä parasta tottista ja läpihän tuo koe meni. Kaikista liikkeistä taisi tulla arvosanaksi erinomainen, mutta liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo jäi erittäin hyväksi, sillä possukka on opetettu tulemaan suoraan sivulle. Paikkis sujui hyvin, ohjaajan levottomuudesta huolimatta. Rakastan tuon eläimen työmotivaatiota. Joka kerta kun mennään kentälle ottamaan tottista, niin se on valmis antamaan kaiken osaamansa, ja loput on vaan minusta kiinni. Kun mennään satalasissa joka paikkaan, niin virheitä sattuu, mutta en äkkiseltään muista että tuo kentällä olisi edes ikinä perseillyt. Vaan aina on valmis tekemään parhaansa.
Nyt meillä siis asuu kotona uusi BH Treenipossu!
Bh-kokeen jälkeen ei olla treenailtu. Harkinnassa olisi vakavasti Rally-tokokokeeseen ilmoittautuminen, mutta katsotaan vielä riittääkö rohkeus.
Nyt harrastellaan tovi vesisateessa lenkkeilyä, polvia myöten mudassa kahlaamista, sekä metsässä pudonneisiin lehtiin liukastelua ja mietitään mitä myö tulevana talvena keksittäis.
Se on moro!
Hallitreeni-kausi avattiin toissaviikolla. Mukana sika ja Antsku. Porsas valmistautui bh-koetta varten ja otettiin vain henkilöryhmää ja vahvistin seuruun paikkaa. Treenit meni kivasti, vaikka henkilöryhmä ei ollut ehkä niin hyvä, kun olisi voinut toivoa. Mehän ei siis oltu ikinä treenattu henkilöryhmää ja bh-kokeeseen oli viikko aikaa. Pitihän sitä jännitystä jostain hakea.
Antsku thö rötweilerin otin mukaan, kun tuntui tarpeelliselta saada hermot riekaleiksi. Ei vainskaa! En oo ikinä treenannut Antskun kanssa muutakuin hauista ja hermoja, joten olin yllättynyt että Antsku oli motivoitunut työskentelemään myös mun kanssa, vaikka ei minun koira olekkaan. Antsku on vasta vuotias, joten otin aika kevyesti seuraamista, ja sitten liikkeestä maahanmenoja, leikin varjolla, tietenkin.
Tässä hiljaiselon aikana hoidin myös ensimmäisen pestini koetoimitsijana. Alkukeväästä kävin koetoimitsija 1 ja 2 kurssit pk puolen kokeisiin. Pk-puoli on ollut minulle vähän vieraampaa, joten jännitystä tuo hakukokeen järjestäminen aiheutti aikalailla. Älytön määrä muistettavia asioita ja jatkuvasti laulava puhelin meinasi paikoin ahdistaa. Puhumattakaan siitä määrästä, jolla itse ahdistelin muita lukemattomalla määrällä kysymyksiä. Positiivista oli kuitenkin että koe saatiin täyteen, ja olin muistanut hoitaa kaiken tarvittavan paikalle.
Kokeen jälkeen lähipiirissäni oli paljon puhetta toimitsijoiden käyttäytymisestä koepaikalla. Yhdistykset tekevät kokeita järjestäessään palveluksen harrastajille. Harrastajat pääsevät mittaamaan osaamistaan ja samalla tuovat yhdistyksille rahaa osallistumalla kokeisiin. Koepaikan valintaan vaikuttaa oleellisesti sijainti, mutta myös aikaisemmat kokemukset yhdistyksestä painavat varmasti. Kun koepaikalla on iloinen ja kannustava ilmapiiri, on mukava tulla myös seuraavan kerran.
Itse huomasin, että vaikka en koetoimitsijana osannut tällä kertaa heti vastata jokaiseen kysymykseen, tai asioiden hoito oli muutenkin hieman kangertelevaa, sain paljon anteeksi positiivisella asenteella muita kohtaan. Toki meidän yhdistyksen talkooporukalla on automaatio, että ollaan auttavaisia ja mukavia toisillemme.
Tuomarin käytös on suurennuslasin alla, sillä hän on kilpailijoille varmasti se pelottavin hahmo koepaikalla. Tuomari voi käytöksellään vaikuttaa yllättävän paljonkin ohjaajan suoritukseen. Rento ja mukava tuomari rentouttaa ohjaajia, kun taas kireä, ilkeä tai kiireisen oloinen tuomari voi aiheuttaa ohjaajassa pahimmillaan jopa ahdistusta. Kummanlaisen tuomarin kokeessa tulee enemmän onnistumisia? Mukava ja rento olemus ei silti takaa että tuomari olisi yhtään lepsumpi. Mutta koska kilpailijan koepaikan valintaan vaikuttaa monesti myös tuomari, uskoisin että pelottavien tuomareiden kokeet jäävät nopeasti vajaaksi.
Mutta kaikkien toimitsijoiden asenne vaikuttaa kokonaiskuvaan, joten oli hommana kanttiinintäti, maalimies, liikenteenohjaaja tai mikä tahansa, niin hymy pyllyyn ja tehdään kilpailijoille ikimuistoinen koepäivä, iloisien talkoolaisten ympäröimänä. Koska sellaiseen kokeeseen itsekin haluaisin mennä.
Käytiinpä possun kanssa myös Bh-kokeessa. Porsas teki varmaan elämänsä parasta tottista ja läpihän tuo koe meni. Kaikista liikkeistä taisi tulla arvosanaksi erinomainen, mutta liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo jäi erittäin hyväksi, sillä possukka on opetettu tulemaan suoraan sivulle. Paikkis sujui hyvin, ohjaajan levottomuudesta huolimatta. Rakastan tuon eläimen työmotivaatiota. Joka kerta kun mennään kentälle ottamaan tottista, niin se on valmis antamaan kaiken osaamansa, ja loput on vaan minusta kiinni. Kun mennään satalasissa joka paikkaan, niin virheitä sattuu, mutta en äkkiseltään muista että tuo kentällä olisi edes ikinä perseillyt. Vaan aina on valmis tekemään parhaansa.
Nyt meillä siis asuu kotona uusi BH Treenipossu!
Bh-kokeen jälkeen ei olla treenailtu. Harkinnassa olisi vakavasti Rally-tokokokeeseen ilmoittautuminen, mutta katsotaan vielä riittääkö rohkeus.
Nyt harrastellaan tovi vesisateessa lenkkeilyä, polvia myöten mudassa kahlaamista, sekä metsässä pudonneisiin lehtiin liukastelua ja mietitään mitä myö tulevana talvena keksittäis.
Se on moro!
Kommentit
Lähetä kommentti