Vahinkoja sattuu kaikille! Vai sattuuko?
Lähes koko kesä on mennyt helteiden takia maaten tuulettimen vieressä. Porsasta tuli uitettua siihen saakka, kunnes sinilevä valtasi uimarannat. Treenattu ei olla juuri ollenkaan, sillä porsaan lämmönsietokyky on aikalailla nolla. Käytiin kuitenkin yhtenä hellepäivänä rallattelemassa 94p verran ja tuomarin palkinnolla.
Lähes koko kesä on mennyt myös lukien otsikoita taistelukoirista ja tappajakoirista. Mielessäni on pyörinyt ajatus kirjoittaa vastine noille otsikoille, mutta onneksi muutamia todella hienosti kirjoitettuja vastineita on julkaistukin mediassa.
Taistelukoira ja tappajakoira ovat termejä, jotka saavat allekirjoittaneen näkemään punaista. Suomessa ei ole yhtäkään roturyhmää nimellä taistelukoirat. Eikä tässä voi täysin vedota rodun historiaan. Tietynlaisten ihmisten usko jalostukseen rajoittuu vain brakykefaalisten rotujen vainoamiseen. Siinä tilanteessa pystytään toteamaan, että jalostuksella on muokattu koiraa, mutta ei voida uskoa, että muinoin taisteluissa käytetyt rodut eivät ole enää nykypäivänä ihan samanlaisia kuin ennen. Vaikka kuitenkin rodun historia pitää pitää mielessä koiraa hankittaessa, sekä eläessä sen kanssa.
Median toiminta on nykyään mielestäni täysin ala-arvoista. Ainakin näillä iltapäivälehden-tyylisillä lehdillä. Tappajakoirat myy lehtiä, se on täysin ymmärrettävää. Mutta kun jo tomittajalla menee puurot ja vellit sekaisin, mitä voi odottaa lukijalta. Medialla on käynnissä selkeästi ajojahti tietyn tyylisiä koiria kohtaan. Aika usein jää kirjoittamatta niiden muiden isojen koirien hyökkäyksistä, pienemistä puhumattakaan. Kun kultsu puree, se ei myy yhtä hyvin kuin tappajakoirat. Jos cihu puree, se on monesta vain hauskaa. Jos samanlailla alettaisiin yleistää ihmisryhmiä, olisi rasisti. Kun kourallinen ryhmästä X tekee jotain pahaa, eikö silloin kannata pelätä kaikkia muitakin ryhmän X edustajia. Just sayin'...
Olen ymmärtänyt rotuvalinnassani tietyt sosiaaliset ongelmat. Staffit aiheuttavat monesti hyvin vahvoja tunteita. Niin puolesta kuin vastaan. Staffihenkiset ihmiset repeävät liitoksistaan nähdessään staffeja, niitä tullaan halimaan ja pusimaan ja juttelemaan, kuinka heillä on staffi, tai ainakin ollut, tai ainakin naapurin kissan kummin kaiman enolla on staffi. Toisen ääripään edustajat pelkäävät ja/tai vihaavat näitä. He ovat lukeneet mediasta kauhutarinoita, joissa pienempi koira on menettänyt henkensä. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi omistaa tuollaista koiraa. Tämmöisten rotujen ulkonäkö ei välttämättä hivele kaikkien silmää, ja sitten vielä kun ne tuntuvat olevan ympäristölleen vaaraksi.
Minun on vaikea pukea sanoiksi tunteita joita itse tunnen omaa rotuvalintaani kohtaan. Olen elänyt lapsuuteni staffin rinnalla, enkä olisi voinut toivoa parempaa kaveria leikkeihini. Vaikka ei sitä aina mun leikit niin kiinnostanutkaan. Ylpeänä kerroin koulussa luokkakavereille tästä siihen aikaan harvinaisesta rodusta ja siitä kuinka tämä meidän tapaus harrasti pelastuskoiratoimintaa ja oli mukana monessa tositoimessa. Olipa tuo koira monasti koulussa mukanakin, kun järjestimme "lemmikkipäiviä".
Oli sanomatta selvää että itsekin ottaisin staffin. Staffit ovat niin kummallisen näköisiä ja ne monesti herättää hymyä ympäristöönsä (ellei juuri satuta olemaan heittereiden reviirillä). Staffin olemus on vaan niin erilainen kuin muilla roduilla. Minun porsas on ihan paras harrastuskaveri, se rakastaa tehdä hommia minun kanssa ja yrittää aina parhaansa, ikinä ei ole yrittänyt perseillä eikä koskaan ole ollut ongelmia motivoida sitä. Ja sen kanssa on vaan hauskaa, jos ei ota elämää niin vakavasti. Se on vaan aika helppo kaveri. Kun otin staffin, ymmärsin että rotuvalintani tuo minulle myös vastuuta. Porsas ei ole mikään räyhäroope, mutten ole vienyt sitä ikinä koirapuistoon, ainakaan jos siellä on muita. Se ei saa haistella lenkillä vieraita koiria. Sen kanssa treenatessa pidän silmät myös selässä, varmuuden vuoksi. Sitä ulkoilutetaan tukevalla pannalla ja tukevalla hihnalla.
Viimeaikaisissa uutisissa mieleeni on jäänyt yksi yhteinen piirre. Koirat ovat olleet irti ja vielä valvomatta. Tämä ei ole rotukysymys vaan täysin ihmisten välinpitämättömyyttä. Moni asia saa mun veren kiehumaan, mutta yksi isoimmista asioista on juuri tämä. Meitä on ihan älyttömästi ihmisiä, jotka omistavat staffin etc ja tekevät kovaa työtä puhdistaakseen rotujen maineita. Koirilla harrastetaan monissa lajeissa, ja harrastetaan kaverikoiratoimintaa ja vieraillaan esimerkiksi vanhainkodeissa. On somejulkkis koiria, kuten vaikkapa amerikan bulldoggi Kyösti, jonka jutut naurattavat myös niitä vähemmän koiraihmisiä. Skeittaava staffi Rambo, joka ihastuttaa varsinkin lapsia erilaisissa yleisötapahtumissa. Niin moni kantaa kortensa kekoon ja kouluttaa koiransa ja luo niistä positiivista kuvaa ympäristöön.
Kaikissa hyökkäystapauksissa vika on siellä hihnan päässä, jossa on kaksi jalkaa. Ihminen tekee sen päätöksen, minkälaisen koiran hankkii. Toiset rodut vaativat vähän enemmän toiset vähemmän. On isoja ja pieniä, on lauhkeita ja on pippurisia. Koiran ostaja tekee valinnan minkä ominaisuuksien kanssa haluaa elää. Otatko ison koiran, jota et jaksa kouluttaa etkä varsinkaan fyysisesti jaksa pitää sitä, vaan kietoudut valopylvääseen jokaisen vastaantulijan kohdalla? Jos hankkii reaktiivisen koiran, oletko itse valmis jokaisella ulkoilukerralla pitämään silmät selässä ja valmistautua siihen että koira reagoi johonkin mitä sinä et havainnutkaan. Tai lenkillä voi tapahtua myös jotain teistä riippumatonta, mutta jokainen silti vastaa oman koiransa toiminnasta.
Koulutuksesta ja kestävistä varusteusta huolimatta vahinkoja voi sattua eläinten kanssa. Vahinkoja sattuu niin kokeneille kuin kokemattomillekin. Kun vahinko sattuu, pitää muistaa oma vastuu korvata aiheuttamansa vahingot. Vahinkoja voi kuitenkin yrittää välttää perehtymällä rotuunsa, kyseiseen yksilöön, varusteisiin joita käyttää ja tietenkin koiran koulutukseen.
Uskoisin että näitä uutisten tapauksia olisi paljon vähemmän jos kyse olisi vain vahingoista eikä välinpitämättömyydestä. Jos koirat toistuvasti karkaavat pihasta tai onnistuvat vetämään itsensä irti varusteistaan, kyseessä ei ole enää vahinko. Vahingot ovat asioita joista pitäisi ottaa opiksi, jolloin pihan aitaa vahvistetaan tai varusteet vaihdetaan parempiin.
Ymmärrän myös hyvin vahvasti miltä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran perheestä tuntuu. Koira on toivottavasti kaikille rakas perheenjäsen ja olisi sydäntäsärkevää nähdä sen joutuvan toisen koiran hampaisiin. Tai pahimmassa tapauksessa koira menettää henkensä hyökkäyksessä. Jos oma porsaani joutuisi tämmöisen hyökkäyksen kohteeksi, siitä voisi olla todella mahdoton päästä yli. Ja tapahtuma tunkisi uniin varmasti todella usein.
Voitaisiinko laittaa yhdessä talkoot pystyyn? Oli rotusi suuri tai pieni tai vaikkapa sekoitus.
1. Tarkistetaan koiran ulkoiluvarusteet, jotta ne istuvat päälle oikein ja niistä ei pääse rimpuilemalla irti. Vastustan kuokopantoja, mutta jos koirasi on todella iso, se varmasti auttaa tiukassa paikassa koiran hallinnassa.
2. Koiria ei pidetä vapaana julkisilla paikoilla, muutakuin aidatulla alueella. Koirapuistoon vie koirasi vain jos olet 120% varma ettei se provosoidu toisista eikä toiset provosoi sitä.
3. Varsinkin ison koiran kanssa ulkoillessa. Ota katse pois kännykästä ja seuraa mitä ympäristössä tapahtuu. Ja varaudu myös niihin yllättäviin tilanteisiin.
4. Kotipihassa tee kartoitus onko pihan aita riittävän korkea, kestävä eikä sisällä paikkoja mistä koira pääsee ali tai yli tai välistä. Taajaman ulkopuolellakin tulisi huomioida, että jos ohi kulkeva tie on julkinen siinä saattaa kulkea lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia ja lapsia tai vaikkapa ratsastajia. Näinollen olisi hyvä varmistaa, ettei koirasi pääse aiheuttamaan heille häiriötä, vaan koiran kuuluu pysyä omalla tontilla. Taajaman ulkopuolellakin koira tulee olla valvottuna, eikä voi esimerkiksi hiippailla naapurin pihalle ilman heidän lupaansa.
5. Kouluta koirallesi arkitottelevaisuutta. Se helpottaa arkea ja auttaa koiran hallinnassa ulkona. Erilaisten arkisten asioiden opettaminen luo hyviä rutiineja, ja rutiinit tuovat turvaa koiran arkeen. Koiran voi opettaa odottamaan ruokaa, odottamaan ovella kun mennään ulos ja kytketään hihna, kävelemään nätisti vierellä ulkona ja olemaan myös välittämättä muista. Ja jos oikein innostuu kouluttamisesta, löytyy monenlaista harrastusta monenlaisille koirille.
Jos et osaa kouluttaa koiraasi tai et tiedä miten siinä pääsisi alkuun, etsi paikkakunnaltasi tahoja jotka järjestää koulutusta. Varsinkin isoimmilla paikkakunnilla löytyy yhdistystä ja jopa ihan yrittäjiä, jotka tarjoavat monenlaista kurssia ja koulutusta eritasoisille koirakoille. Koiralle tapojen koulutus on varmasti suurin palvelus sille karvaiselle kaverille, muille perheenjäsenille, sekä tietenkin ympäristölle.
6. Välitä muista. Huomioi että ulkona liikkuvat muitakin kuin sinä ja koirasi. Jos oma koirasi räyhää, anna tilaa toisille ja jos näet että toisella on oman koiransa kanssa tiukka paikka niin anna hänellekin tilaa. Muista että toisillakin on se rakas perheenjäsen siellä narun päässä. Älä laske koiraasi muiden koirien tai ihmisten luo kysymättä ensin lupaa. Kaikkien ei myöskään tarvitse antaa lähestyä omaa koiraasikaan. Lapset varsinkin haluavat päästä silittämään koiria, mutta jos et ole varma miten koirasi reagoi lapsiin, on paras kohteliaasti kieltää lapsia lähestymästä.
Toivotaan, että uutiset höykkäyksistä loppuisivat, jotta jokainen saisi ulkoilla turvallisesti. Toivon myös että joku löytäisi ratkaisun siihen, että koirat olisivat kaikki rekisteröityjä ja ihmisiä kannustettaisiin osallistumaan koiransa kanssa Kiva koirakansalainen- testiin tai BH-kokeeseen, näin saisimme lisää yhteiskuntakelpoiseksi koulutettuja koiria joka toisi lisää turvallisuutta.
Me ainakin olemme yrittäneet luoda kuvaa ympärillemme, että kaikenlaisella koiralla voi harrastaa ja että kouluttaminen on kivaa yhteistä tekemistä koiralle ja omistajalle.
Median toiminta on nykyään mielestäni täysin ala-arvoista. Ainakin näillä iltapäivälehden-tyylisillä lehdillä. Tappajakoirat myy lehtiä, se on täysin ymmärrettävää. Mutta kun jo tomittajalla menee puurot ja vellit sekaisin, mitä voi odottaa lukijalta. Medialla on käynnissä selkeästi ajojahti tietyn tyylisiä koiria kohtaan. Aika usein jää kirjoittamatta niiden muiden isojen koirien hyökkäyksistä, pienemistä puhumattakaan. Kun kultsu puree, se ei myy yhtä hyvin kuin tappajakoirat. Jos cihu puree, se on monesta vain hauskaa. Jos samanlailla alettaisiin yleistää ihmisryhmiä, olisi rasisti. Kun kourallinen ryhmästä X tekee jotain pahaa, eikö silloin kannata pelätä kaikkia muitakin ryhmän X edustajia. Just sayin'...
Olen ymmärtänyt rotuvalinnassani tietyt sosiaaliset ongelmat. Staffit aiheuttavat monesti hyvin vahvoja tunteita. Niin puolesta kuin vastaan. Staffihenkiset ihmiset repeävät liitoksistaan nähdessään staffeja, niitä tullaan halimaan ja pusimaan ja juttelemaan, kuinka heillä on staffi, tai ainakin ollut, tai ainakin naapurin kissan kummin kaiman enolla on staffi. Toisen ääripään edustajat pelkäävät ja/tai vihaavat näitä. He ovat lukeneet mediasta kauhutarinoita, joissa pienempi koira on menettänyt henkensä. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi omistaa tuollaista koiraa. Tämmöisten rotujen ulkonäkö ei välttämättä hivele kaikkien silmää, ja sitten vielä kun ne tuntuvat olevan ympäristölleen vaaraksi.
Minun on vaikea pukea sanoiksi tunteita joita itse tunnen omaa rotuvalintaani kohtaan. Olen elänyt lapsuuteni staffin rinnalla, enkä olisi voinut toivoa parempaa kaveria leikkeihini. Vaikka ei sitä aina mun leikit niin kiinnostanutkaan. Ylpeänä kerroin koulussa luokkakavereille tästä siihen aikaan harvinaisesta rodusta ja siitä kuinka tämä meidän tapaus harrasti pelastuskoiratoimintaa ja oli mukana monessa tositoimessa. Olipa tuo koira monasti koulussa mukanakin, kun järjestimme "lemmikkipäiviä".
Oli sanomatta selvää että itsekin ottaisin staffin. Staffit ovat niin kummallisen näköisiä ja ne monesti herättää hymyä ympäristöönsä (ellei juuri satuta olemaan heittereiden reviirillä). Staffin olemus on vaan niin erilainen kuin muilla roduilla. Minun porsas on ihan paras harrastuskaveri, se rakastaa tehdä hommia minun kanssa ja yrittää aina parhaansa, ikinä ei ole yrittänyt perseillä eikä koskaan ole ollut ongelmia motivoida sitä. Ja sen kanssa on vaan hauskaa, jos ei ota elämää niin vakavasti. Se on vaan aika helppo kaveri. Kun otin staffin, ymmärsin että rotuvalintani tuo minulle myös vastuuta. Porsas ei ole mikään räyhäroope, mutten ole vienyt sitä ikinä koirapuistoon, ainakaan jos siellä on muita. Se ei saa haistella lenkillä vieraita koiria. Sen kanssa treenatessa pidän silmät myös selässä, varmuuden vuoksi. Sitä ulkoilutetaan tukevalla pannalla ja tukevalla hihnalla.
Viimeaikaisissa uutisissa mieleeni on jäänyt yksi yhteinen piirre. Koirat ovat olleet irti ja vielä valvomatta. Tämä ei ole rotukysymys vaan täysin ihmisten välinpitämättömyyttä. Moni asia saa mun veren kiehumaan, mutta yksi isoimmista asioista on juuri tämä. Meitä on ihan älyttömästi ihmisiä, jotka omistavat staffin etc ja tekevät kovaa työtä puhdistaakseen rotujen maineita. Koirilla harrastetaan monissa lajeissa, ja harrastetaan kaverikoiratoimintaa ja vieraillaan esimerkiksi vanhainkodeissa. On somejulkkis koiria, kuten vaikkapa amerikan bulldoggi Kyösti, jonka jutut naurattavat myös niitä vähemmän koiraihmisiä. Skeittaava staffi Rambo, joka ihastuttaa varsinkin lapsia erilaisissa yleisötapahtumissa. Niin moni kantaa kortensa kekoon ja kouluttaa koiransa ja luo niistä positiivista kuvaa ympäristöön.
Kaikissa hyökkäystapauksissa vika on siellä hihnan päässä, jossa on kaksi jalkaa. Ihminen tekee sen päätöksen, minkälaisen koiran hankkii. Toiset rodut vaativat vähän enemmän toiset vähemmän. On isoja ja pieniä, on lauhkeita ja on pippurisia. Koiran ostaja tekee valinnan minkä ominaisuuksien kanssa haluaa elää. Otatko ison koiran, jota et jaksa kouluttaa etkä varsinkaan fyysisesti jaksa pitää sitä, vaan kietoudut valopylvääseen jokaisen vastaantulijan kohdalla? Jos hankkii reaktiivisen koiran, oletko itse valmis jokaisella ulkoilukerralla pitämään silmät selässä ja valmistautua siihen että koira reagoi johonkin mitä sinä et havainnutkaan. Tai lenkillä voi tapahtua myös jotain teistä riippumatonta, mutta jokainen silti vastaa oman koiransa toiminnasta.
Koulutuksesta ja kestävistä varusteusta huolimatta vahinkoja voi sattua eläinten kanssa. Vahinkoja sattuu niin kokeneille kuin kokemattomillekin. Kun vahinko sattuu, pitää muistaa oma vastuu korvata aiheuttamansa vahingot. Vahinkoja voi kuitenkin yrittää välttää perehtymällä rotuunsa, kyseiseen yksilöön, varusteisiin joita käyttää ja tietenkin koiran koulutukseen.
Uskoisin että näitä uutisten tapauksia olisi paljon vähemmän jos kyse olisi vain vahingoista eikä välinpitämättömyydestä. Jos koirat toistuvasti karkaavat pihasta tai onnistuvat vetämään itsensä irti varusteistaan, kyseessä ei ole enää vahinko. Vahingot ovat asioita joista pitäisi ottaa opiksi, jolloin pihan aitaa vahvistetaan tai varusteet vaihdetaan parempiin.
Ymmärrän myös hyvin vahvasti miltä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran perheestä tuntuu. Koira on toivottavasti kaikille rakas perheenjäsen ja olisi sydäntäsärkevää nähdä sen joutuvan toisen koiran hampaisiin. Tai pahimmassa tapauksessa koira menettää henkensä hyökkäyksessä. Jos oma porsaani joutuisi tämmöisen hyökkäyksen kohteeksi, siitä voisi olla todella mahdoton päästä yli. Ja tapahtuma tunkisi uniin varmasti todella usein.
Voitaisiinko laittaa yhdessä talkoot pystyyn? Oli rotusi suuri tai pieni tai vaikkapa sekoitus.
1. Tarkistetaan koiran ulkoiluvarusteet, jotta ne istuvat päälle oikein ja niistä ei pääse rimpuilemalla irti. Vastustan kuokopantoja, mutta jos koirasi on todella iso, se varmasti auttaa tiukassa paikassa koiran hallinnassa.
2. Koiria ei pidetä vapaana julkisilla paikoilla, muutakuin aidatulla alueella. Koirapuistoon vie koirasi vain jos olet 120% varma ettei se provosoidu toisista eikä toiset provosoi sitä.
3. Varsinkin ison koiran kanssa ulkoillessa. Ota katse pois kännykästä ja seuraa mitä ympäristössä tapahtuu. Ja varaudu myös niihin yllättäviin tilanteisiin.
4. Kotipihassa tee kartoitus onko pihan aita riittävän korkea, kestävä eikä sisällä paikkoja mistä koira pääsee ali tai yli tai välistä. Taajaman ulkopuolellakin tulisi huomioida, että jos ohi kulkeva tie on julkinen siinä saattaa kulkea lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia ja lapsia tai vaikkapa ratsastajia. Näinollen olisi hyvä varmistaa, ettei koirasi pääse aiheuttamaan heille häiriötä, vaan koiran kuuluu pysyä omalla tontilla. Taajaman ulkopuolellakin koira tulee olla valvottuna, eikä voi esimerkiksi hiippailla naapurin pihalle ilman heidän lupaansa.
5. Kouluta koirallesi arkitottelevaisuutta. Se helpottaa arkea ja auttaa koiran hallinnassa ulkona. Erilaisten arkisten asioiden opettaminen luo hyviä rutiineja, ja rutiinit tuovat turvaa koiran arkeen. Koiran voi opettaa odottamaan ruokaa, odottamaan ovella kun mennään ulos ja kytketään hihna, kävelemään nätisti vierellä ulkona ja olemaan myös välittämättä muista. Ja jos oikein innostuu kouluttamisesta, löytyy monenlaista harrastusta monenlaisille koirille.
Jos et osaa kouluttaa koiraasi tai et tiedä miten siinä pääsisi alkuun, etsi paikkakunnaltasi tahoja jotka järjestää koulutusta. Varsinkin isoimmilla paikkakunnilla löytyy yhdistystä ja jopa ihan yrittäjiä, jotka tarjoavat monenlaista kurssia ja koulutusta eritasoisille koirakoille. Koiralle tapojen koulutus on varmasti suurin palvelus sille karvaiselle kaverille, muille perheenjäsenille, sekä tietenkin ympäristölle.
6. Välitä muista. Huomioi että ulkona liikkuvat muitakin kuin sinä ja koirasi. Jos oma koirasi räyhää, anna tilaa toisille ja jos näet että toisella on oman koiransa kanssa tiukka paikka niin anna hänellekin tilaa. Muista että toisillakin on se rakas perheenjäsen siellä narun päässä. Älä laske koiraasi muiden koirien tai ihmisten luo kysymättä ensin lupaa. Kaikkien ei myöskään tarvitse antaa lähestyä omaa koiraasikaan. Lapset varsinkin haluavat päästä silittämään koiria, mutta jos et ole varma miten koirasi reagoi lapsiin, on paras kohteliaasti kieltää lapsia lähestymästä.
Toivotaan, että uutiset höykkäyksistä loppuisivat, jotta jokainen saisi ulkoilla turvallisesti. Toivon myös että joku löytäisi ratkaisun siihen, että koirat olisivat kaikki rekisteröityjä ja ihmisiä kannustettaisiin osallistumaan koiransa kanssa Kiva koirakansalainen- testiin tai BH-kokeeseen, näin saisimme lisää yhteiskuntakelpoiseksi koulutettuja koiria joka toisi lisää turvallisuutta.
Me ainakin olemme yrittäneet luoda kuvaa ympärillemme, että kaikenlaisella koiralla voi harrastaa ja että kouluttaminen on kivaa yhteistä tekemistä koiralle ja omistajalle.
Kommentit
Lähetä kommentti