Reissu-porsas
Nyt se reissu vihdoin on täällä. Maanantaina 21.8 lähdettiin kotoa kohti Kolin kansallispuistoa. Ilma oli puolipilvinen, eli juuri sopiva retkeilyyn ja matkustamiseen. Automatka meni porsaalta hieman jännittävissä tunnelmissa, kun ei raasulla ollut mitään hajua minne oltiin matkalla. Matkan aikana taivas peittyi tasaisesti pilviharsoon, mutta keli oli vielä sopivan lämmin.
Kolin kansallispuisto on Suomen tunnetuin kansallismaisema, sen maisemat ovat inspiroineet tunnettuja suomalaisia, kuten Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa. Kolilla kierrettiin 1,4km oleva Huippujen kierros, johon kuului Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Kolin korkein huippu on Ukko-Koli, jonka huippu on 347m merenpinnasta. Maisemat olivat upeita, vaikka ilma oli jokseenkin utuinen. Porukkaakin oli liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi ja haaveet luonnon rauhasta sai unohtaa. Tälläkertaa Koli tuntui turistirysältä ja kierrettiin se nopeasti läpi ja äkkiä pois.
Pakollinen pysäkki Kolin paikallisessa ravintolassa, Kolin Ryynäsessä sai hymyn jälleen huulille. Vanha ja sievä punainen talo, idyllisessä vanhassa maisemassa. Sisällä vastaan tuli toinen yllätys, kyläpahasen baarissa oli ihan mieletön valikoima erikoisoluita ja siidereitä, sekä ruokaa. Ruokalista kuulosti herkulliselta, mutta vielä ei ollut varsinaisesti nälkä niin tyydyttiin pieniin maistiaisiin. Isännälle Turmion kätilöiden imperial stoutia, joka maistui jopa minustakin hyvältä. Itse tyydyin vaatimattomasti kahviin ja voisilmäpullaan, joka oli muuten paras jonka olen ikinä syönyt.
Kolilla leiriydyttiin Holiday Koli Campingilla, joka oli perussiisti leirintäalue. Leirintäalue on Pielisen rannalla ja ranta on upea luonnonhiekkaranta, joka on osittain suojeltu kohde. Yö pärjättiin teltassa, vaikka vettä ripeksi jokusen tunnin. Retkiruokana meillä oli nuotiossa lämmitettyä lihapiirakkaa ja grillimakkaraa.
Tiistaina suunnistettiin suomussalmelle. Ajokeli oli upea ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kohteena meillä oli Raatteen portti. Raatteen portilla on Talvisota Suomussalmella -näyttely, jossa voi tutustua Suomussalmen taisteluun joka oli Talvisodan merkittävimpiä taisteluita. Taisteluissa Neuvostoliiton oli tarkoitus katkaista Suomi kapeimmasta kohdastaan ja katkaista maareitit Ruotsiin.
Raatteen portilla on myös Talvisodan monumentti, joka on mykistävä näky. Kentälle on asetettu kivi jokaista Suomussalmen taisteluissa kaatunutta sotilasta kohden ja keskellä on muistomerkki, johon on asetettu 105 vaskikelloa jokaista talvisodan päivää kohden.
Tiistaina yövyttiin Hossan kansallispuiston kupeessa leirintäalueella, joka oli aika uusi ja todella siisti. Koska pitkin päivää oli kuulunut jyrinää, emme luottaneet telttaan vaan nukuimme autossa. Kyllä, oli ahdasta. Hossassa Rokka näki elämänsä ensimmäisen poron, eikä ollut niistä juuri moksiskaan.
Keskiviikkona satoi vettä, koko päivän. Ajeltiin silti Luostolle, Sodankylään ja pohdittiin mitä tehtäisiin perillä. Tarkoituksena olisi huiputtaa Ukko-Luosto, jonka korkeus on 515m merenpinnasta. Ukko-Luosto on Luostotuntureiden korkein laki ja sen huipulla on Ilmatieteenlaitoksen säätutka.
Päädyttiin ottamaan hotellihuone Santa's hotel Aurorasta. Vettä satoi edelleen, mutta halusin kiivetä huipulle niin ei se auttanut kuin kiivetä. Ei se mikään helppo urakka ollut, muttei niin vaikea kuin mihin olin varautunut. Lämpöasteita alhaalla oli noin +6°C ja vettä vain tihutti. Noustiin ylös huoltoteitä pitkin, jolloin matka hieman piteni, mutta nousut eivät olleet niin hurjia. Puolessavälissä nousua alkoi kova tuuli ja sade yltyi. Lämpötilakin laski, sillä sade tuntui naamalla ihan jäältä. En halunnut kääntyä takaisin, joten matkaa jatkettiin, vaikka huippua ei edes sään vuoksi näkynyt. Huipulle päästiin, mutta hulppeat maisemakuvat sai unohtaa sillä näkyvyys eteenpäin oli muutamia kymmeniä metrejä ja jäinen sade iski luihin ja ytimiin. Alaspäin tultiin portaita, joita on noin 700kpl. Porsaalle tämä oli aika rankka suorite ja loppupäivä menikin hotellihuoneessa saunoen ja telkkaa tuijottaen, poronkäristystä käytiin tietysti syömässä.
Kolin kansallispuisto on Suomen tunnetuin kansallismaisema, sen maisemat ovat inspiroineet tunnettuja suomalaisia, kuten Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa. Kolilla kierrettiin 1,4km oleva Huippujen kierros, johon kuului Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Kolin korkein huippu on Ukko-Koli, jonka huippu on 347m merenpinnasta. Maisemat olivat upeita, vaikka ilma oli jokseenkin utuinen. Porukkaakin oli liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi ja haaveet luonnon rauhasta sai unohtaa. Tälläkertaa Koli tuntui turistirysältä ja kierrettiin se nopeasti läpi ja äkkiä pois.
Pakollinen pysäkki Kolin paikallisessa ravintolassa, Kolin Ryynäsessä sai hymyn jälleen huulille. Vanha ja sievä punainen talo, idyllisessä vanhassa maisemassa. Sisällä vastaan tuli toinen yllätys, kyläpahasen baarissa oli ihan mieletön valikoima erikoisoluita ja siidereitä, sekä ruokaa. Ruokalista kuulosti herkulliselta, mutta vielä ei ollut varsinaisesti nälkä niin tyydyttiin pieniin maistiaisiin. Isännälle Turmion kätilöiden imperial stoutia, joka maistui jopa minustakin hyvältä. Itse tyydyin vaatimattomasti kahviin ja voisilmäpullaan, joka oli muuten paras jonka olen ikinä syönyt.
Kolilla leiriydyttiin Holiday Koli Campingilla, joka oli perussiisti leirintäalue. Leirintäalue on Pielisen rannalla ja ranta on upea luonnonhiekkaranta, joka on osittain suojeltu kohde. Yö pärjättiin teltassa, vaikka vettä ripeksi jokusen tunnin. Retkiruokana meillä oli nuotiossa lämmitettyä lihapiirakkaa ja grillimakkaraa.
Tiistaina suunnistettiin suomussalmelle. Ajokeli oli upea ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kohteena meillä oli Raatteen portti. Raatteen portilla on Talvisota Suomussalmella -näyttely, jossa voi tutustua Suomussalmen taisteluun joka oli Talvisodan merkittävimpiä taisteluita. Taisteluissa Neuvostoliiton oli tarkoitus katkaista Suomi kapeimmasta kohdastaan ja katkaista maareitit Ruotsiin.
Raatteen portilla on myös Talvisodan monumentti, joka on mykistävä näky. Kentälle on asetettu kivi jokaista Suomussalmen taisteluissa kaatunutta sotilasta kohden ja keskellä on muistomerkki, johon on asetettu 105 vaskikelloa jokaista talvisodan päivää kohden.
Tiistaina yövyttiin Hossan kansallispuiston kupeessa leirintäalueella, joka oli aika uusi ja todella siisti. Koska pitkin päivää oli kuulunut jyrinää, emme luottaneet telttaan vaan nukuimme autossa. Kyllä, oli ahdasta. Hossassa Rokka näki elämänsä ensimmäisen poron, eikä ollut niistä juuri moksiskaan.
Keskiviikkona satoi vettä, koko päivän. Ajeltiin silti Luostolle, Sodankylään ja pohdittiin mitä tehtäisiin perillä. Tarkoituksena olisi huiputtaa Ukko-Luosto, jonka korkeus on 515m merenpinnasta. Ukko-Luosto on Luostotuntureiden korkein laki ja sen huipulla on Ilmatieteenlaitoksen säätutka.
Päädyttiin ottamaan hotellihuone Santa's hotel Aurorasta. Vettä satoi edelleen, mutta halusin kiivetä huipulle niin ei se auttanut kuin kiivetä. Ei se mikään helppo urakka ollut, muttei niin vaikea kuin mihin olin varautunut. Lämpöasteita alhaalla oli noin +6°C ja vettä vain tihutti. Noustiin ylös huoltoteitä pitkin, jolloin matka hieman piteni, mutta nousut eivät olleet niin hurjia. Puolessavälissä nousua alkoi kova tuuli ja sade yltyi. Lämpötilakin laski, sillä sade tuntui naamalla ihan jäältä. En halunnut kääntyä takaisin, joten matkaa jatkettiin, vaikka huippua ei edes sään vuoksi näkynyt. Huipulle päästiin, mutta hulppeat maisemakuvat sai unohtaa sillä näkyvyys eteenpäin oli muutamia kymmeniä metrejä ja jäinen sade iski luihin ja ytimiin. Alaspäin tultiin portaita, joita on noin 700kpl. Porsaalle tämä oli aika rankka suorite ja loppupäivä menikin hotellihuoneessa saunoen ja telkkaa tuijottaen, poronkäristystä käytiin tietysti syömässä.
Kommentit
Lähetä kommentti