Sortinsakin juhannus

Tänä vuonna juhannus tuli vietettyä Ruovedellä sukuloimassa. Torstaina pistettiin kamat kasaan ja johtotähti ohjattiin  lännen suuntaan. Rokastakin on tullut jo iso poika kun koko automatka sujui ilman kummempia läähätyksiä tai tutinoita.

Ruovedellä majoitumme hulppeissa maalaismaisemissa, peltojen keskellä. Pihapiiriä vartioi hurja Ruoveden leijona, huhujen mukaan kylän pelätyin vahti.

Aikaisemmin kun meidän laumassa on ollut mukana narttu, yhteiselo tuon Ruoveden leijonan kanssa on sujunut, jellona kulkenut nartun perässä ja treenisika on mennyt omia menojaan.

Perillä en juurikaan yllättynyt kun treeniporsas kohtasi Ruoveden leijonan, niin rähinäähän siitä meinasi tulla. No pojat saivat sitten jakaa pihavuorot.

Se on hurja tyyppi tuo Ruoveden leijona. Ego on vähintään lentokentän kokoinen, jonka vuoksi häntä vähän arvelutti tommoiset kaupunkilaisporsaat hänen tonteillaan.

Ruoveden leijona

Torstai ilta meni tavaroita purkaessa ja kuulumisia vaihtaessa, ulkona nuotion ääressä tietenkin.

Kesti yhden heiton verran

Perjantaina aamupalan jälkeen retkeilyvermeet niskaan ja päivätetkelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Varmaan kymmenen vuotta siitä on puhuttu, ja nyt minä päätin että sinne mennään eikä meinata!

Rokalle olin aikaisemmin viikolla ostanut uudet valjaat. Hurtta outdoors active- valjaat oli paremmat kuin hyvät, jopa staffin päällä. Hyvät valjaat on tarpeen, kun tietää että Rokka vetää puolet matkasta neliveto päällä.

Helvetinjärven luonto oli upeeta. Tiheää korpimaastoa, suoalueita ja suuria siirtolohkareita. Helvetin kolu oli hieno nähtävyys ja näköalapaikalla jo heikoimpia meinasi hirvittää. Kolu piti nähdä myös alakautta, joten rappusia pitkin alas. Alhaalla rannassa oli grillipaikka, joten päätettiin ottaa juomatauko siihen väliin. Polku kolun alapuolelle oli vaikeakulkuista, joten porukkamme kävi siellä osissa, koska Rokalla ei olisi ollut mitään toivoa päästä kulkemaan siellä.

Taukojuomien jälkeen rappuset ylös ja samaa reittiä takaisin autolle. Kävi nuo rappuset ihan treenistä, sillä pikaisella laskulla niitä oli 211 askelmaa.

Parkkialueelta löytyi ravintola Helvetinportti, jonka lähes kaikki tuotteet tulivat alle 50km päästä. Ihan huikeeta! Ruokien pääraaka-aineet olivat villisikaa tai strutsia, joita kasvatettiin naapurissa. Heillä oli jopa koirillekin oma menu!

Päiväretken jälkeen kaikilla oli mahat täynnä ja jalat hapoilla, mutta ne maisemat ei äkkiä unohdu. Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa, välipalaksi lettuja ja illalla tietysti makkaraa.

Lauantaina oli aikaa nukkua pitkään, jopa Rokkaa nukutti tuonne puolenpäivän nurkille. Koska ei mitään virallista ohjelmaa ollut, niin päivä meni ulkona istuessa ja hengaillessa. Ja käytiin me kävellen katselemassa maalaismaisemia ja upeita järvimaisemia.

Rokan päivän odotetuin hetki oli, kun herrasväki sai Karjalan 100päkin tyhjäksi ja herra sai jatkojalostaa pakkauksen nuotio kuntoon. Sen verran työläs projekti oli, että Rokalle iltapala nassuun ja ja mökkiin nukkumaan.

Sunnuntai aamuna pakattiin ja lähdettiin kotiinpäin. Juhannus oli ollut porsaalle ainakin rankka kun kotimatka meni nukkuen ja kotonakin uni on maistunut.