Rallattelua
Tänään taas lumisade (räntä) luo mieleen jo etäisesti sen, että jouluun on vajaa kuukausi. Ensimmäiset pikkujoulut on juhlittuna ja parin viikon päästä on taas messari, josta allekirjoittaneen joulun odotus alkaa. Sillä hypettäkää te kaikki muut Black fridaytä, mutta mun vuoden suurimmat kulutushysteria päivät sijoittuu messariin.
Marraskuu on mennyt rallytokon alokasluokaa viilatessa. Kun kuun puoliväliin pitäisi selviytyä kokeesta. Porsaalle ongelmaa teetti "koira eteen". Se ei meinannut hahmottaa asiaa mitenkään. Perusasento on vahvistettu sen verran pitäväksi, ettei siitä irtoominen onnistunut ihan noin vain. Yritin houkuttelua, yritin pilkkoa liikettä, kokeilin vielä pilkkoessa opettaa liikkeen alusta loppuun ja liikkeen lopusta alkuun. Mutta sain aikaiseksi vain turhautuneena puhisevan possun. Kunnes muistin, että asioiden kiertäminen on myös aika hyvin vahvistettu. Kiertämisen avulla opeteltiin sitten eteen tuleminen. Porsas perusasentoon ja limupullo etuviistoon meidän väliin, Aluksi pullo hieman kauemmas ja pikkuhiljaa siirsin pulloa lähemmäs, kunnes sen sai jätettyä pois kokonaan. Tehtiin jokapäivä toistoja ja joskus jopa useampaan kertaan päivässä. Mutta enemmän minulle rallyssa on oppimista, kuin possulla.
Nopeasti saapui päivä, jolloin navigaattori ohjeistettiin Mikkeliin. Mikkelin agilityharrastajilla oli todella viihtyisä ja lämmin hallitila ja kilpailun järjestämisessä oli hienosti huomioitu jättää rauha suorittavalle koirakolle. Jännitys ei ollut aluksi edes kovinkaan paha. Rata näytti helpolta ja Rokan lämmittelykin sujui hyvin. Jonkin verran kyllä ottaa päähän että ihmiset laskevat koiriaan kisapaikalla toisten luokse. Meilläkin oli tilanne, jossa istuin hallin reunalla lattialla ja olin saanut Rokan maate rauhoittumaan, niin joku laski koiransa ihan iholle, varoittamatta ja kysymättä, niin että Rokan kanssa molemmat säikähdettiin. Sen jälkeen kontaktin saaminen Rokkaan oli vaikeaa, kun hän koki tarpeelliseksi kytätä muita koiria. Omalla suoritusvuorolla lähtökyltin kohdalla tuntui että kaikki jännitys päätti iskeä juuri silloin. En muista katsoneeni yhtään kylttiä vaan rallateltiin menemään. Lisäksi aiemmasta suunnitelmasta poiketen jouduin kälättämään Rokalle koko radan ajan, jotta sain sen pysymään pois kylttien kimpusta, joita se oli elämässään nähnyt tasan kahdesti.
Suorituksen jälkeen oli kuitenkin hyvä mieli, tiesin että virheitä oli tullut, mutten osannut arvioida pisteiden menetyksen määrää. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen, sillä olin suorittanut radan oikein, eikä porsas ollut tuhonnut yhtään kylttiä. Koska olimme luokan loppupäässä, jouduimme odottamaan pisteitä palkintojen jakoon asti. Pisteitä saatiin 95 ja saatiin vielä tuomarin palkinto. Olin ylpeä possukasta, en olisi odottanut että ensimmäinen koe menisi näin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella.
Ajatus on jo kovasti ensi vuodessa, kun yhdistykset suunnittelevat toimintasuunnitelmia. Itse ajattelin ensi vuonna kurssittaa itseäni koulutustaitojen tiimoilta hieman ja sitten tietenkin haaveina olisi rallatella ton possun kanssa alokasluokkaa ja jos oikein villiinnytään ja aika riittää niin voisihan sitä avoakin harkita ensi vuodelle.
Loppuvuoden porsas viettää joululomaa, ellei treeneihin satu mukaan maskottina.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Marraskuu on mennyt rallytokon alokasluokaa viilatessa. Kun kuun puoliväliin pitäisi selviytyä kokeesta. Porsaalle ongelmaa teetti "koira eteen". Se ei meinannut hahmottaa asiaa mitenkään. Perusasento on vahvistettu sen verran pitäväksi, ettei siitä irtoominen onnistunut ihan noin vain. Yritin houkuttelua, yritin pilkkoa liikettä, kokeilin vielä pilkkoessa opettaa liikkeen alusta loppuun ja liikkeen lopusta alkuun. Mutta sain aikaiseksi vain turhautuneena puhisevan possun. Kunnes muistin, että asioiden kiertäminen on myös aika hyvin vahvistettu. Kiertämisen avulla opeteltiin sitten eteen tuleminen. Porsas perusasentoon ja limupullo etuviistoon meidän väliin, Aluksi pullo hieman kauemmas ja pikkuhiljaa siirsin pulloa lähemmäs, kunnes sen sai jätettyä pois kokonaan. Tehtiin jokapäivä toistoja ja joskus jopa useampaan kertaan päivässä. Mutta enemmän minulle rallyssa on oppimista, kuin possulla.
Nopeasti saapui päivä, jolloin navigaattori ohjeistettiin Mikkeliin. Mikkelin agilityharrastajilla oli todella viihtyisä ja lämmin hallitila ja kilpailun järjestämisessä oli hienosti huomioitu jättää rauha suorittavalle koirakolle. Jännitys ei ollut aluksi edes kovinkaan paha. Rata näytti helpolta ja Rokan lämmittelykin sujui hyvin. Jonkin verran kyllä ottaa päähän että ihmiset laskevat koiriaan kisapaikalla toisten luokse. Meilläkin oli tilanne, jossa istuin hallin reunalla lattialla ja olin saanut Rokan maate rauhoittumaan, niin joku laski koiransa ihan iholle, varoittamatta ja kysymättä, niin että Rokan kanssa molemmat säikähdettiin. Sen jälkeen kontaktin saaminen Rokkaan oli vaikeaa, kun hän koki tarpeelliseksi kytätä muita koiria. Omalla suoritusvuorolla lähtökyltin kohdalla tuntui että kaikki jännitys päätti iskeä juuri silloin. En muista katsoneeni yhtään kylttiä vaan rallateltiin menemään. Lisäksi aiemmasta suunnitelmasta poiketen jouduin kälättämään Rokalle koko radan ajan, jotta sain sen pysymään pois kylttien kimpusta, joita se oli elämässään nähnyt tasan kahdesti.
Suorituksen jälkeen oli kuitenkin hyvä mieli, tiesin että virheitä oli tullut, mutten osannut arvioida pisteiden menetyksen määrää. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen, sillä olin suorittanut radan oikein, eikä porsas ollut tuhonnut yhtään kylttiä. Koska olimme luokan loppupäässä, jouduimme odottamaan pisteitä palkintojen jakoon asti. Pisteitä saatiin 95 ja saatiin vielä tuomarin palkinto. Olin ylpeä possukasta, en olisi odottanut että ensimmäinen koe menisi näin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden puolella.
Ajatus on jo kovasti ensi vuodessa, kun yhdistykset suunnittelevat toimintasuunnitelmia. Itse ajattelin ensi vuonna kurssittaa itseäni koulutustaitojen tiimoilta hieman ja sitten tietenkin haaveina olisi rallatella ton possun kanssa alokasluokkaa ja jos oikein villiinnytään ja aika riittää niin voisihan sitä avoakin harkita ensi vuodelle.
Loppuvuoden porsas viettää joululomaa, ellei treeneihin satu mukaan maskottina.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti