Lukuvuorossa Kaikenkarvainen kansa

Taivaalta tulee vuoroin vettä, lunta ja räntää ja usein vielä vaakatasossa. Siksi onkin mukavampi kääriytyä vilttiin sohvan nurkkaan ja ottaa kirja käteen, kuin lähteä ulos kastumaan. Itse olen päättänyt lukea mahdollisimman paljon tänä talvena, ja mielellään mahdollisimman paljon tietokirjallisuutta.

Jokunen aika sitten sain valmiiksi Koiran rakenne-kirjan ja nyt oli vuorossa WSOY:n julkaisema Kaikenkarvainen kansa - miten koirista tuli miljoonabisnes.

Kirjaa mainostetaan ehdottomana hankintana koiran ottamista harkitsevalle ja myös jo koiran omistaville.

Henkilökohtaisten en välttämättä suosittelisi kirjaa niille, jotka vasta harkitsevat koiran ottamista. Toki kirja antaa heille kattavan selvityksen mihin ja miten koiraan saa uppoamaan rahaa. Kirja antaa mielestäni epärealistisen kuvan koiran hankinnasta. Kirjassa painotetaan liikaa sitä, että kun koira tulee viralliselta kasvattajalta, pentu on silloin terve ja kaikki sujuu kuin strömsössä. Ja kun ottaa pennun epäviralliselta kasvattajalta, hän on automaattisesti trokari ja pentu kuolee käsiin jo kotimatkalla.

Itse en henkilökohtaisesti ostaisi ikinä rekisteröimätöntä pentua, mutta koiran ostajia ei tulisi myöskään tuudittaa siihen, että kennelnimen omaavalta kasvattajalta pennun ostaminen olisi jotenkin auvoista. Kennelliiton sääntöjen puitteissakin on helppoa huijata pennunostajia minkä kerkeää. Iltapäivälehdet pursuavat varoittavia uutisia pentutehtaista, joten jos joku on niin naivi että ostaa sen pennun sieltä S-Marketin takapihalta rämän pösön takakontista, niin olkoon se hänen häpeänsä. Kennelliiton kurinpitolautakunta langettaa rankaistuksia vilpillisille kasvattajille minkä kerkeää, mutta siitä vaietaan julkisuudessa täysin. Kirjassakin vain raotettiin tätä todellisuutta, mikä monelta menee varmasti ohi, kun painotus on tehtailussa.

Kirjassa puhutaan myös koiran jalostuksesta. Kuinka jalostuksella ollaan monessa rodussa päädytty kasvaviin ongelmiin. Rotukoirat ovat yhä sairaampia ja kasvattajat ovat umpikujassa. Kirjan osuus jalostuksesta oli hyvä ja silmiä avaava. Tämä voi parhaimmillaan vaikuttaa koiran ostajan rotuvalintaan, tai tehdä ostajan edes tietoisemmaksi rotujen vakavista terveysongelmista. Lyhytkuonoisten rotujen kävelytestistä kertominen tuntui järkyttävältä, kuinka huonossa kunnossa rodun pitää olla, jotta pitää tutkia, jaksaako yksilö kävellä kilometria! Seurakoirasta moni harvoin leipoo maratoonaria, mutta kyllä sen seurakoirankin pitää pystyä ulkoilemaan, ilman tunnetta tukehtumisesta. Kun roduissa tehdään jalostusvalintoja on kasvattajien vastuu, että kasvatti pystyy elämään lajityypillistä elämää, ja koira ei ole sohvaperuna.

Kirjassa sivutaan myös koiran terveydenhoitoon meneviä kuluja. Rahaa palaa eläinlääkäriin, joiden maksut nousevat jatkuvasti. Urheilukoirat käyvät hierojilla, fyssarilla ja akupunktioissa yms. Rahaa palaa myös vakuutuksiin. Eläinlääkärikuluja tuo myös Suomeen rantautuvat taudit ulkomailta, tuontikoirien ja turistikoirien myötä. Pienessä osiossa käytiin läpi myös antibioottiresistenssia, joka on tällä hetkellä ajankohtainen asia, ja pian myös suuri uhka, lemmikeille ja pian myös ihmisille. Toivon syvästi että eläinlääkärit ja myös lemmikkien omistajat kiinnittäisivät huomiota antibioottien käyttöön.

Kirjassa myös esitellään mihin muuhun koiran omistajalla saattaa mennä rahaa. Harrastukset monesti maksavat. Tarjolla on yhdistysten edullisista koulutuksista ammattilaisten kalliimpiin koulutuksiin. Löytyy koirien päiväkoteja ja trimmauspalveluita, ja koiratarvikkeitakin on jo laidasta laitaan ja jokaiseen makuun.

Kirja oli kokonaisuudessaan ihan hyvä. Kirjan alku aiheutti välillä tunteenpurkauksia, en ollut kirjoittajien kanssa kaikesta aina ihan samaa mieltä. Sekä koen turhautumista siitä, että ihmiset eivät selvitä mistä koira on ok, hankkia vaan vielä nykypäivänäkin se koira ostetaan sieltä ostarin takapihalta auton takakontista, jälkikäteen sitten etsitään syyllistä.

Ihmiset siirtävät tuntemattomille rahaa ensin 200e varausmaksua, sitten 100e eläinlääkärikuluihin ja lopuksi 400e koiran kuljetukseen espanjasta suomeen. Sitten kukaan ei enää vastaa yhteydenottoihin ja koiraa ei näy. Minun mielestä nämä ovat ilmiselviä asioita, ja ihmisten omaa tyhmyyttä. Eihän kukaan autokaupoillakaan toimi samalla tavalla, että tuntemattomalle laitetaan rahaa, näkemättä kulkupeliä.

Kirjaan olisi voitu lisätä kappale, liittyen virallisten kasvattajien epärehellisyyteen, koska se varmasti tulee monelle yllätyksenä. Kun joka paikassa vaan pennun ostajille toitotetaan, että kun pentu on rekisteröity ja tunnetulta kasvattajalta, niin kaikki sujuu hyvin. On paljon "kasvattajia", jotka vaan tehtailevat pentuja Kennelliiton sallimissa puitteissa. Yhdistelmät eivät ole kummemin miettittyjä vaan yhdistellään omia koiria, rekisteröidään pennut ja kääritään rahat. Eikä kummemin välitetä, tuleeko kasvateille terveysongelmia vai ei. Eikä kukaan pysty puuttumaan asiaan.

Kirjassa on haastateltu paljon asiantuntioita, mutta moni asia käydään vain pintapuolisesti läpi. 

Kirjassa esiteltiin muutama suomalainen menestystarina, eläinlääkäriketjusta ja lemmikkitarvikeketjusta, joista oli mukava lukea. On hienoa kun suomalainen yrittäjä menestyy, kun yrittäminen on tehty Suomessa muutenkin vaikeaksi.

Kirja oli nopea katsaus koirapiirejä puhuttavista asioista, kirjan lukemisen jälkeen uusi koiran omistajakin tietää mistä kehän tai treenikentän laidalla puhutaan.

Kirjalle antaisin arvosanaksi 3/5.

Plussaa oli helppolukuisuus, tarinat tosielämästä, sekä kotimaisten yritysten mainostaminen.

Miinusta tuli siitä, että jonkun verran kirjassa yritettiin ohjailla lukijaa tiettyyn suuntaan, aiheissa koiran koulutus ja jalostus, sekä tietysti pentukauppa osiossa.