Vuoden vanhempana, ja ehkä viisampana.

Se kaikki alkoi niin viattomasti, pieninä murusina. Ja mikä pahinta, minä annoin sen tapahtua. Tuo ilmoitus pomppi Facebookin etusivullani useamman kerran päivässä. Eilen se kuva tunki jopa yksityisviestillä nenäni eteen. Pienet nappisilmät, olivat liikaa. Pentukuume siitä iski.

Pentu ei todellakaan ollut suunnitelmissa nyt. Sen ajalle ja paikalle oli jo suunnitelma, joka koostui ensisijaisesti omakotitalosta ja hyvästä verkostosta uuden rodun parissa. Ja nämä olivat vielä aika kaukaisia.
Hyväksyin faktat ja päätin pitää alkuperäisestä suunnitelmastani kiinni. Enää en sortuisi siihen virheeseen, että pentu tulisi hätäisillä päätöksillä. Viimeksi hätäinen päätös aiheutti lukuisia unettomia öitä, stressiä, ja lopulta suuren surun. Tällä kertaa haluan myös löytää kasvattajan, jonka kanssa ajatus synkkaa. Elämä on silloin vaan niin paljon helpompaa.

Tämä viikko on mennyt syksyä tunnustellessa, kesä näyttäisi olevan todellakin loppu. Maanantaina käytin porsaan Hollolan dog spa centerissä uinnilla. Itse olin käynyt Wilman kanssa siellä aikaisemmin, mutta Rokka ei ollut ikinä käynyt koirakylpylässä. Alkuun minua jopa jännitti, kuin tuo uiminen sujuisi, kun vasta tänä kesänä Rokka on edes vähän uinut järvessä. Aikaisemmin uiminen on ollut lähinnä kamalaa tuon ukon mielestä.
Muutaman kerran Porsas piti avittaa altaaseen, kovan kannustuksen kera, mutta sitten se lähti sujumaan kuin itsestään. Äkkiä se polski kuin vesisika. Hollolan dog spa centerissä on hienot puitteet. Tilat on siistit ja valoisat. Henkilökunta on ammattitaitoista ja iloista ja tänne on aina mukava palata uudelleen. Heillä on myös laaja valikoima raakaruokaa, ja hinnat ovat minusta edullisemmat, kuin monessa muussa paikassa. Muitakin koiratarvikkeita löytyy, leluja ja takkeja, sekä petejä olen myös nähnyt.

Tiistaina porsas vanheni taas vuodella, ja on siis nyt 5-vuotias. Synttäreiden kunniaksi käytiin mummilla kakkukahvilla ja illalla pellolla riekkumassa. 
Treenattu ollaan tällä viikolla vähemmän. Esineruutua tehtiin vähän huonolla menestyksellä. Ollaan tehty sitä ilmeisesti vähän liikaa, koska sika on sitä mieltä, että se on suorastaan p*skaa. Nenän käyttö hävisi kokonaan ja homma tarkoittaa hälle lähinnä päätöntä ryntäilyä ympäri metsää. 
Sen sijaan pellolle olen nyt satunnaisesti "hävittänyt" tavaroita, pudonneen esineen noutoa jäljitellen. Esineet ovat lyhyillä matkoilla jopa löytyneet ja nenä on ollut käytössä. Esineenä olen käyttänyt suhteellisen pieniä tavaroita, avaimenperiä yms. Halusin käyttää pieniä esineitä, koska ne jäävät vähän piiloon, koska nenän käyttö on Rokalle niin uusi juttu, että haluan sen käyttävän sitä. Muuten se painelisi näön perusteella.

Viikolla sain luettua viimeinkin kirjan loppuun, joka rehellisesti sanottuna on ollut mulla projektina vuoden. Kyseessä on Salme Mujusen kirjoittama Koiran rakenne- laaja oppimäärä. Lukemisessa kesti, sillä halusin aina pystyä keskittymään lukemiseen kunnolla. Ja lisäksi kirja on VALTAVA. Lukiessani sain monta ahaa elämystä ja opin todella paljon uusia asioita koiran rakenteesta. Kirja on myös helppolukuinen, se ei vaadi lukijalta etukäteen suurta tietoa koiran rakenteesta, vaan alkaa järjestelmällisesti käymään läpi rakennetta, palanen kerrallaan. Lisäksi mukana olevat tehtävät auttavat ymmärtämään luettua. Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille kasvattajille ja harrastajille niin näyttö- kuin käyttöpuolellakin.
Sunnuntaina otettiin rennosti. Rokalla kävi hieroja, jota Rokka ei osannut ottaa rennosti. Ja minä huomasin kuinka monella tapaa Rokka osaa ryömiä karkuun. Jumissahan tuo porsas oli. Joten piakoin pitää ottaa uudelleen käsittelyyn, ja toivoa että seuraava kerta sujuu vähän edes rennommin. Vaikka ymmärtäähän sen, eihän tommonen hiplailu ole tosimiesten juttu!

Kommentit

Suositut tekstit