Seuraus
Kun muutin kotoa omilleni, matkaan lähti perheemme amstaffi Bessi. Bessi oli äitini koira, mutta jotenkin siitä vain tuli mun koira. Bessin kanssa oltiin sielunsisaria. Mutta Bessistä lisää myöhemmin.
Haaveiltiin Bessille kaveria, ja aika nopeasti ne hommat eteni. Rotua ei tarvinnut miettiä, puolison ja mun yksimielinen päätös oli staffi.
Rokka syntyi 5.9.2012. Muistan edelleen puhelun, kun kasvattaja soitti ja ilmoitti että "lapsenne on syntynyt". Muutaman viikon päästä päästiin katsomaan pentuja, joita oli neljä tanakkaa veljestä. Puolison toiveena oli mahdollisimman musta, ja semmoinen sieltä löytyikin. En muista kauan kului aikaa, joitakin päiviä, kun kasvattajalla käydessä kiinnitin huomiota tummaan brindleen, joka oli veljesten isoin (ja pullein). Tummalla brindlellä oli omat kuviot, kun muut nukkui niin tämä leikki ja toisin päin. Jokin tuossa paksukaisessa vetosi muhun, ja ilmoitin niin puolisolle, kuin kasvattajallekin, että tuo on se meidän pentu.
Kakaralle piti saada nimi. Pian nimi valittiin ja se oli Poju. Poju oli söpö nimi, lyhyt, ytimekäs ja semmoinen staffille sopiva. Kunnes eräänä päivänä puoliso ilmoitti haluavansa ruuaksi hernerokkaa ja samaan hengenvetoon ilmoitti että pennusta tulee Rokka. Niinhän siitä tuli Rokka, semmoinen hauska kaveri.
Rokka oli helppo pentu, ikinä tuhonnut muuta kuin leluja. Bessin kanssa tulivat hienosti toimeen. Bessi antoi Rokan härkkiä ja välillä ohjasi niin äidillisesti tuota kakaraa.
Alusta asti oli selvää että Rokasta tulee TOKOn harrastaja, ja jo pian kotiutumisen jälkeen aloitettiin harjoittelu ja kaikille tuli selväksi että hän myös siitä tykkäsi. Nyt Rokan kanssa on pyöritty kokeissa avoimeen luokkaan asti. Välillä ollaan onnistuttu ja välillä ei, mutta joka kerta ollaan saatu katsojat nauramaan ja monesti jopa tuomarikin. Rokan taktiikka on täysiä tai ei ollenkaan. Ja kun mennään täysiä niin ajatukset kulkevat vielä nopeammin ja tulee erinäisiä kommelluksia.
Olen varma että kohtalolla oli sormensa pelissä, kun mieleni muuttui pentulaatikolla. Rokka on meidän laumaan juuri se oikea palanen. Staffi, treenikaveri, perheenjäsen.
Haaveiltiin Bessille kaveria, ja aika nopeasti ne hommat eteni. Rotua ei tarvinnut miettiä, puolison ja mun yksimielinen päätös oli staffi.
Rokka syntyi 5.9.2012. Muistan edelleen puhelun, kun kasvattaja soitti ja ilmoitti että "lapsenne on syntynyt". Muutaman viikon päästä päästiin katsomaan pentuja, joita oli neljä tanakkaa veljestä. Puolison toiveena oli mahdollisimman musta, ja semmoinen sieltä löytyikin. En muista kauan kului aikaa, joitakin päiviä, kun kasvattajalla käydessä kiinnitin huomiota tummaan brindleen, joka oli veljesten isoin (ja pullein). Tummalla brindlellä oli omat kuviot, kun muut nukkui niin tämä leikki ja toisin päin. Jokin tuossa paksukaisessa vetosi muhun, ja ilmoitin niin puolisolle, kuin kasvattajallekin, että tuo on se meidän pentu.
Kakaralle piti saada nimi. Pian nimi valittiin ja se oli Poju. Poju oli söpö nimi, lyhyt, ytimekäs ja semmoinen staffille sopiva. Kunnes eräänä päivänä puoliso ilmoitti haluavansa ruuaksi hernerokkaa ja samaan hengenvetoon ilmoitti että pennusta tulee Rokka. Niinhän siitä tuli Rokka, semmoinen hauska kaveri.
Rokka oli helppo pentu, ikinä tuhonnut muuta kuin leluja. Bessin kanssa tulivat hienosti toimeen. Bessi antoi Rokan härkkiä ja välillä ohjasi niin äidillisesti tuota kakaraa.
Alusta asti oli selvää että Rokasta tulee TOKOn harrastaja, ja jo pian kotiutumisen jälkeen aloitettiin harjoittelu ja kaikille tuli selväksi että hän myös siitä tykkäsi. Nyt Rokan kanssa on pyöritty kokeissa avoimeen luokkaan asti. Välillä ollaan onnistuttu ja välillä ei, mutta joka kerta ollaan saatu katsojat nauramaan ja monesti jopa tuomarikin. Rokan taktiikka on täysiä tai ei ollenkaan. Ja kun mennään täysiä niin ajatukset kulkevat vielä nopeammin ja tulee erinäisiä kommelluksia.
Olen varma että kohtalolla oli sormensa pelissä, kun mieleni muuttui pentulaatikolla. Rokka on meidän laumaan juuri se oikea palanen. Staffi, treenikaveri, perheenjäsen.
Kommentit
Lähetä kommentti