Pikku-possu sairastaa

Koiran sairastaminen kuuluu koiraperheen elämään. Joidenkin kohdalla sitä osuu useammin ja onnekkaille harvemmin.

Välillä koen että meillä on ollut se huonompi tuuri ja eläinlääkärit on vuosien aikana tulleet tutuiksi.

Amstaffi Bessillä oli lieviä iho-ongelmia ja märillä keleillä tuli aina furunkuloosia. Vuonna 2014 alkuvuodesta Bessi sairastui akuuttiin haimatulehdukseen, joka muuttui loppuvuodesta krooniseksi ja vei voimat vain 8-vuotiaalta.

Rokka on onneksi pysynyt terveenä, perus ripulit ja kennelyskät on sairastettu, mutta Rokan purentavika pitää eläinlääkärin leivänsyrjässä kiinni. Rokan alakulmurit painoivat yläikeneen, joten alakulmureihin on tehty pulpa-amputaatiot, jotka vaativat vuosittaiset kontrollit.

Sitten elämäämme kipitti Wilma, vaikka itse sanonkin, Wilma oli maailman kaunein staffi-neito. Wilman sairastelut alkoivat vain puoli vuotiaana. Alkuun se oli semmoista perus rapsuttelua, vähän vain useammin kuin normalisti. Sitten iho alkoi mennä rikki raapimisen johdosta. Ihoa yritettiin suojata vaatteilla ja kaulureilla. Kutinaan lukuisia rasvoja ja pesuja.

Wilma oli 10kk kun sai ensimmäisen nokkosrokko ihottuman ja silmät turposivat lähes umpeen. Silloin Wilma sai ensimmäisen kortisonikuurin. Pian Wilma sai ensimmäisen antibioottikuurin, sillä iho alkoi tulehtua jatkuvan kirputtamisen takia.

Puolitoista vuotiaana Wilmalla oli ollut useampi allerginen reaktio ja kutinaa esiintyi päivittäin. Lukuisista verikokeista ja raapenäytteistä ei löytynyt mitään syytä kutinaan. 

Syksyllä 2016 Wilman vatsaoireet alkoivat kuin puskista. Rajua ripulia, jossa heti kirkasta verta mukana.

Syksyllä aloitettiin vielä Apoquel-lääke, joka hillitsi kutinaa niin, ettei iho enää mennyt rikki. 

Talvi toi tullessaan kuivan huoneilman ja kutina lisääntyi taas. Iho alkoi jo paksuuntua kaikesta raapimisesta ja ihon pigmentti alkoi tummua. Koko talvi tasapainoiltiin rajujen vatsaoireiden kanssa.

Alkuvuodesta 2017 saatiin ripulit hallintaan ja närästys tilalle. Kahden kuukauden ajan saatoin yöllä herätä kerran tai kaksi antamaan wilmalle välipalaa, jottei se oksentaisi tyhjää mahaa.

Kevään tullessa kutina väheni ja närästystä oli vain ajoittain. Kun huhtikuussa koira ei kutissut eikä oireillut vatsallaan, olisi minun pitänyt ymmärtää, ettei elämä voisi luistaa niin sujuvasti.

Pian siitepölyt saivat aikaan kutinan, jota ei edes lääkitys hillinnyt. Sitten alkoi jälleen verinen ripuli, äkisti ja todella rajuna. Wilma meni nopeasti todella huonoon kuntoon ja sai vielä silmätulehduksen siihen lisäksi. Päätös oli raskas ja jouduimme päästämään irti Wilmasta, joka oli vain 2v 4kk.

Wilman sairastaminen vaikutti perheemme elämään todella paljon. Lukuisia eläinlääkäri reissuja, verikokeita, raapenäytteitä, lukuisia lääkekokeiluja, monia ruokakokeiluja, peruttuja tapaamisia, viime tipassa tehtyjä työvuoron muutoksia ja kymmeniä unettomia öitä. Lisäksi Wilman sairastaminen laukaisi Wilmassa myös käytösonhelmia. Wilma alkoi ensin pelkäämään pieniä kolahdus ääniä, sitten ilotulitteita, ukkosta yms. Ja pian Wilma ei pystynyt olemaan yksin kotona ilman paniikkia. Wilman yksinolon ongelmat tarttuivat myös Rokkaa  ja nyt toivomme, että saamme työstettyä ongelman sivuun.

Syy mikä ajoi minut tänään kirjoittamaan on, että Rokalla on ripuli. Ihan perus ripuli. Mutta tuo ripuli vie minulta yöunet, sen lisäksi että juostaan ulkona tunnin välein, kun pääsen takaisin peiton alle, ajatuksena on pelko siitä että Rokallakin alkaa sairastelukierre, sillä on kaikki taudit mitä googlesta löytää hakusanoilla "koiran ripuli" ja luultavasti kupsahtaa viimeistään seuraavana yönä. Mutta, se on sitä koiranomistajan arkea...