Koiraharrastaja?
Niin, mun piti harrastaa koirien kanssa jotain. Rokan kanssa ollaan oltu umpikujassa TOKOn kanssa viime elokuusta alkaen. Sen tekemisessä on nyt niin paljon vauhtia, että se saa itsensä jatkuvalla syötöllä jumiin, joten TOKO on ollut osittain tauolla. Mutta eipä tuon pääkoppa oikein kestä olla jouten.
Rally-Toko on ollut pohdinta listalla, mutta en ole yhtään varma onko se meidän juttu ollenkaan.
Vaikka Rokka on siis ollut enimmäkseen lomalla, olen minä treenannutkin. Vuoden alusta minä tarvisin treenikaverin ja äidin Rosa taas kaipasi tekemistä. Mainittakoon tähän väliin että Rosan lajit on PASU ja PAJÄ.
Alkuun oli tarkoitus roudata Rosaa TOKOn joukkue SMiin. Rosa on käynyt parissa kokeessa vanhoilla säännöillä. Tarkoituksena oli opettaa Rosalle uudet AVOn liikkeet. Kuukaudet vieri nopeasti, eikä saatu pakettia kasaan ennen TOKOn SM-kisoja joten jätettiin välistä.
Huhtikuun lopussa äiti vihjaili, että rotikat järkkää jälkikoetta kesäkuulle ja sinne sitten päädyttiin.
Tuolloin huhtikuussa lähtökohdat oli, etten minä ole ikinä kisannut pk-puolella, en osannut edes tottiskaaviota. Ja että Rosa kilpailee kakkosluokassa. Eikun googlesta lukemaan kaikki mahdollinen tieto lajiin liittyen. Olisi ollut kiva tietää, monta kilometriä tallasin kaaviota, milloin yksinään, milloin Rokan kanssa, joka jaksaisi kyllästymättä kaavion kerta toisensa jälkeen.
Okei, kaavion opin. Jäljen tein Rosan kanssa kerran ja janaa treenattiin kaksi kertaa. Esineruutua ehdittiin treenaamaan useammin, mutta treenien perusteella esineruudussa saattoi tapahtua mitä tahansa, oikeasti, mitä tahansa. Mun lemppari oli kerta, jolloin lelu löytyi lähes heti, ja Rosa lähti tuomaan lelua niin kovaa kuin pääsi. Mielessäni olin ajatellut että näin tän pitääkin toimia. Mutta siis Rosa juoksi täysiä ohitseni, ja suoraan autoon ja minä sain keskenäni kaivaa loput esineet.
Tänään koitti tuo jännitetty päivä, vaik en kyl ees jännittäny, muutakuin vasta tänään. Koe alkoi tottiksilla ja sain kunnian olla numero 1, koska oltiin luokassamme ainoat. Tottikset meni ihan ok, ja 75p tarttui matkaan. Päivä oli todella kuuma, ja se vaikutti todella paljon Rosan suorittamiseen. Oikeastaan kaikki muu oli minun omia virheitäni. Jälkimaasto oli kuivaa ja kärsimme suuresta harjoittelun puutteesta. Janalla pyörittiin kuin puolukat, ja yritettiin tuolta 40m matkalta lähes metrin välein vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Jälkiliina oli solmussa jokaisessa risussa, Rosan jaloissa tai minun jaloissa ja ainakin kerran liina oli samaan aikaan solmussa risussa, Rosassa ja minussa. Aika viime sekunnin sadasosilla jälki löytyi ja Rosa lähti määrätietoisesti etenemään. Kepit nousivat hyvin. Rosa myös väsähti nopeasti ja pian olo oli kuin oltaisiin metsäkävelyllä, jossa tehtiin päämäärättömiä silmukoita sinne tänne. Kun usko alkoi olla menetetty, Rosa löysi uuden vaihteen. Neliveto päällä edettiin määrätietoisesti eteenpäin, hetken, pienen hetken luulin että ollaan jäljellä, kunnes tupsahdettiin tielle, jolta lähdimme jäljelle. Noh se jälki oli sitten siinä. Niukasti tuon puolen tunnin puitteissa palautin kaksi keppiä.
Viimeisenä esineruutu. Tuloksesta ei ollut enään toivoakaan, mutta halusin suorittaa, jotta näen miten se kokeessa suoritetaan. Esineruudulle kävellessä ehdin hieman virittelemään Rosaa ja kaksi esinettä sieltä nousi. Hyvä Rosa!
Sitten Rosa autoon ja tavaroita kasaan. Kun tyhjensin treeniliivin taskuja niin mitäpä sieltä löytyi, kolmas jälkikeppi, kun ilmeisesti jäljellä jännitti sen verta, ettei sitten tullut laskettua monta niitä sieltä nousi.
Päivä on ollut kuuma ja pitkä, eikä tulostakaan tullut, mutta jotain tästä jäi taskuun, muutakin kuin tuo kolmas jälkikeppi. Nyt tiedän mitä jälkikokeessa tapahtuu, ja on pienempi kynnys mennä uudelleen kokeeseen. Tiedän myös mitkä on meidän heikot kohdat ja voidaan alkaa työstää niitä.
Ja ensi kerralla kaivan liivintaskusta kaiken kuivuneista nakin palasista lähtien, jottei yksikään keppi jää sinne pyörimään.
Rally-Toko on ollut pohdinta listalla, mutta en ole yhtään varma onko se meidän juttu ollenkaan.
Vaikka Rokka on siis ollut enimmäkseen lomalla, olen minä treenannutkin. Vuoden alusta minä tarvisin treenikaverin ja äidin Rosa taas kaipasi tekemistä. Mainittakoon tähän väliin että Rosan lajit on PASU ja PAJÄ.
Alkuun oli tarkoitus roudata Rosaa TOKOn joukkue SMiin. Rosa on käynyt parissa kokeessa vanhoilla säännöillä. Tarkoituksena oli opettaa Rosalle uudet AVOn liikkeet. Kuukaudet vieri nopeasti, eikä saatu pakettia kasaan ennen TOKOn SM-kisoja joten jätettiin välistä.
Huhtikuun lopussa äiti vihjaili, että rotikat järkkää jälkikoetta kesäkuulle ja sinne sitten päädyttiin.
Tuolloin huhtikuussa lähtökohdat oli, etten minä ole ikinä kisannut pk-puolella, en osannut edes tottiskaaviota. Ja että Rosa kilpailee kakkosluokassa. Eikun googlesta lukemaan kaikki mahdollinen tieto lajiin liittyen. Olisi ollut kiva tietää, monta kilometriä tallasin kaaviota, milloin yksinään, milloin Rokan kanssa, joka jaksaisi kyllästymättä kaavion kerta toisensa jälkeen.
Okei, kaavion opin. Jäljen tein Rosan kanssa kerran ja janaa treenattiin kaksi kertaa. Esineruutua ehdittiin treenaamaan useammin, mutta treenien perusteella esineruudussa saattoi tapahtua mitä tahansa, oikeasti, mitä tahansa. Mun lemppari oli kerta, jolloin lelu löytyi lähes heti, ja Rosa lähti tuomaan lelua niin kovaa kuin pääsi. Mielessäni olin ajatellut että näin tän pitääkin toimia. Mutta siis Rosa juoksi täysiä ohitseni, ja suoraan autoon ja minä sain keskenäni kaivaa loput esineet.
Tänään koitti tuo jännitetty päivä, vaik en kyl ees jännittäny, muutakuin vasta tänään. Koe alkoi tottiksilla ja sain kunnian olla numero 1, koska oltiin luokassamme ainoat. Tottikset meni ihan ok, ja 75p tarttui matkaan. Päivä oli todella kuuma, ja se vaikutti todella paljon Rosan suorittamiseen. Oikeastaan kaikki muu oli minun omia virheitäni. Jälkimaasto oli kuivaa ja kärsimme suuresta harjoittelun puutteesta. Janalla pyörittiin kuin puolukat, ja yritettiin tuolta 40m matkalta lähes metrin välein vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Jälkiliina oli solmussa jokaisessa risussa, Rosan jaloissa tai minun jaloissa ja ainakin kerran liina oli samaan aikaan solmussa risussa, Rosassa ja minussa. Aika viime sekunnin sadasosilla jälki löytyi ja Rosa lähti määrätietoisesti etenemään. Kepit nousivat hyvin. Rosa myös väsähti nopeasti ja pian olo oli kuin oltaisiin metsäkävelyllä, jossa tehtiin päämäärättömiä silmukoita sinne tänne. Kun usko alkoi olla menetetty, Rosa löysi uuden vaihteen. Neliveto päällä edettiin määrätietoisesti eteenpäin, hetken, pienen hetken luulin että ollaan jäljellä, kunnes tupsahdettiin tielle, jolta lähdimme jäljelle. Noh se jälki oli sitten siinä. Niukasti tuon puolen tunnin puitteissa palautin kaksi keppiä.
Viimeisenä esineruutu. Tuloksesta ei ollut enään toivoakaan, mutta halusin suorittaa, jotta näen miten se kokeessa suoritetaan. Esineruudulle kävellessä ehdin hieman virittelemään Rosaa ja kaksi esinettä sieltä nousi. Hyvä Rosa!
Sitten Rosa autoon ja tavaroita kasaan. Kun tyhjensin treeniliivin taskuja niin mitäpä sieltä löytyi, kolmas jälkikeppi, kun ilmeisesti jäljellä jännitti sen verta, ettei sitten tullut laskettua monta niitä sieltä nousi.
Päivä on ollut kuuma ja pitkä, eikä tulostakaan tullut, mutta jotain tästä jäi taskuun, muutakin kuin tuo kolmas jälkikeppi. Nyt tiedän mitä jälkikokeessa tapahtuu, ja on pienempi kynnys mennä uudelleen kokeeseen. Tiedän myös mitkä on meidän heikot kohdat ja voidaan alkaa työstää niitä.
Ja ensi kerralla kaivan liivintaskusta kaiken kuivuneista nakin palasista lähtien, jottei yksikään keppi jää sinne pyörimään.
 |
| The keppi |
Kommentit
Lähetä kommentti